15. huhtikuuta 2011

012

When we were children we'd say
That we don't the meaning of fear.
Kaipaan lapsuutta.
Kaikkea sitä viattomuutta, hauskuutta, mielikuvitusta, vapautta.
Ei ole vastuuta, huolta, stressiä,
vaan leikkejä, synttäreitä ja tarinoita.
Kaikki oli helpompaa.

Ehkä kasvaminenkin voi olla hauskaa,
ehkä ei.
Se tuntuu liian vaikealta.
Liian pysyvältä.
En saisi enää olla lapsi,
kun olen aikuinen.

Ihanaa, kun päivät pitenee, ilma lämpenee ja aurinko paistaa kirkkaana. Se herättää jonkin minun sisälläni, ja tunnen olevani elossa. Alan toivoa ja uskoa, ettei kaikki olekaan niin pahasti pielessä. Alan uskoa, ettei millään ole oikeasti väliä niin kauan, kun aurinko loistaa.
Paitsi laihtumisella.

1 kommentti:

  1. Mäkin mietin usein omaa lapsuutta ja kaipaan sitä.
    Jos päiväkodin pihalla lapset nauraa ja pitää hauskaa, se saa oikeesti enemmänkin kyyneleet silmiin kuin pelkän hymyn huulille.

    Harmi että tuli vähän pilattua oma lapsuus.

    VastaaPoista