015

Matkan taittuessa, voimien laantuessa
Ainoa toivonsa on juoksu loputon.

Olen minä.

Olen tyhjä.

Olen en mitään.

Olen koko päivän hapuillut tietoisuuden ja pimenemisen rajamailla, mutta kukaan ei huomannut. Elän toisessa maailmassa - oman pienen pääni sisällä. Kaikki tuntui niin etäiseltä ja utuiselta. Tiesin, että olin vain askeleen päässä napsahtamisesta. En vain olettanut, että mitään voisi tapahtua.

Mutta veljeni huusi minulle, enkä tiedä, mikä sisälläni napsahti. Kuitenkaan minulta ei vaatinut kuin viisi minuuttia ja olin juossut puolen kilometrin päähän kotoa ja jatkoin juoksemista. Olisin voinut itkeä - vaikken ollut varma, miten itkeä - mutta sen sijaan juoksin. Olisin halunnut juosta tai kävellä kuitenkin paljon kauemmas, aina niin pitkälle kuin jalat kantavat. Olisin halunnut hypätä seuraavaan bussiin ja matkustaa päätepysäkille. Olisin tehnyt mitä vain, että olisin päässyt pois. Jonnekin kauas.

Jo kymmenen lukijaa ♥

014

Näissä ketjuissa kulkee koditon koira
Elämän suolat haavoissaan vaeltaa
Näissä ketjuissa kulkee vapaa poika.

 Antakaa joku minulle veitsi.

Haluan tuntea sen terän.

Haluan nähdä sen veren.

Haluan kuulla nahan repeävän.

En enää tiedä, miksi estän itseäni.

Ansaitsen ne arvet.

Yö pimenee.

Haluaisin lähteä kävelylle.

Yksin kylmän taivaan alle.

Kaksi uutta lukijaa ♥

Mistä teitä oikein tulee?

013

Musta lintu on vapaana,

vapaana kuin vartija.

 En haluaisi enää pettyä.

Jokainen kerta, kun tunnen

olevani elämääni tyytyväinen,

kaikki hajoaa ennemmin tai myöhemmin.

Minun pitää lopettaa haaveilu.

Ei ole parempaa.

Eilen oli niin ihanaa elää. Millään ei ollut väliä. Ajattelin, että elämä voisi olla sellaista. Että voisin olla onnellinen.

Olin väärässä. Tuntuu niin yksinäiseltä. Olen usein niin yksinäinen, että se sattuu. Minä kyllä pidän omasta rauhasta, mutta tuntuu siltä, ettei kukaan kuulisi tai näkisi minua. Ei kaverini, ystäväni saati sukulaiseni. Heitä ei kiinnosta minun tunteeni. Ainut, minkä he minussa näkevät, on kuuntelija. Kuuntelen kaikkien ystävieni ongelmia, mutta koskaan kukaan ei kuuntele minua. He eivät välitä.

Taas uusi lukija ♥

012

When we were children we'd say
That we don't the meaning of fear.

Kaipaan lapsuutta.

Kaikkea sitä viattomuutta, hauskuutta, mielikuvitusta, vapautta.

Ei ole vastuuta, huolta, stressiä,

vaan leikkejä, synttäreitä ja tarinoita.

Kaikki oli helpompaa.

Ehkä kasvaminenkin voi olla hauskaa,

ehkä ei.

Se tuntuu liian vaikealta.

Liian pysyvältä.

En saisi enää olla lapsi,

kun olen aikuinen.

Ihanaa, kun päivät pitenee, ilma lämpenee ja aurinko paistaa kirkkaana. Se herättää jonkin minun sisälläni, ja tunnen olevani elossa. Alan toivoa ja uskoa, ettei kaikki olekaan niin pahasti pielessä. Alan uskoa, ettei millään ole oikeasti väliä niin kauan, kun aurinko loistaa.

Paitsi laihtumisella.

011

kello käy

kello käy

kello käy

kello käy

kello käy

Odota vielä hetki

niin

olet

kaunis.

Hymyile

ettei

kukaan

näe

kuinka

paljon

se

sattuu.

Yritä pitää itsesi kiireisenä

ettet

näkisi

nälkääsi.

Muista tehdä mitä vain

ettet

söisi.

Suunnittele päivien ohjelma

ettet

eksyisi

keittiöön.

Mene aikaisin nukkumaan

ettet

 miettisi

liikaa

ja turhautuisi.

010

Hate me today
Hate me tomorrow

Minä kuvotan itseäni.

Olen läski, inhottava, ruma, oksettava, painava, väärä.

Haluaisin repiä raajani auki

ja tuntea kaiken sen kivun.

Lokerossani on jo valmiina veitsi,

mutten salli itselleni sitä nautintoa.

Puristan kynsiäni ihoni ympärillä,

vaikkei se tunnu miltään.

Uusi lukija ♥

009

Can't you hear this beauty in life?
The times, the highs, breaking up your mind
Can't you hear this beauty in life?

 En tunne.

En lämpöä, rakkautta, ystävyyttä, luottamusta, aitoa naurua, jännitystä.

En yksinäisyyttä, surua, vihaa, katkeruutta, itkua, raivoa, pelkoa.

Vain tyhjyyttä ja kylmyyttä, nälkää ja kipua

ja olen tylsistynyt siihen.

008

en sovi tähän rooliin
en osaa mukautua
jostain syystä jäädä
on parempi kuin mennä
olen kärsimätön aina

 Olen hymyillyt. Nauranutkin.

En vain tiedä, oliko se aitoa.

Taas päivä L:n seurassa. Halusin, että hänellä olisi hauskaa näin kauniina päivänä. En kuitenkaan tuntenut itse mitään. Olin tyhjä. Söin, vaikken halunnut ja minua ahdistaa.

Onneksi, onneksi voin antaa tulevan viikon kulua kuin siivillä, eikä kukaan toivottavasti huomaa.

Viides lukija ♥

007

In your little white wicker chair
Unsuspicious nobody cares for you
You’re so fucked up again
You laugh at nothin’ in the pouring rain
Try to tell yourself you’re not insane
You fool, I hate you sometimes.

 Leijun, mutta samalla uppoan.

Olen ilmapalloihin solmittu kivi.

Minulla oli hyvä päivä.

Olin L:n kanssa ostoksilla. Katsoimme myös elokuvan. Minulla oli rento olo. L osasi kuitenkin latistaa mielialaani väleittäin. Hän kun tietää syömishirviöstäni ja onnistuu jotenkin yhdistämään jokaisen sanomani asian syömiseen tai sen välttelyyn. Hän ehkä ruokkii hirviötäni tietämättään.

 

Voisin vaikka olla syömättä huomenna,

ylihuomenna ja niin kauan, kuin jaksan.

Vain koska leijun, eikä kupla poksahda tässä nälän euforiassa.

Kolmas ja neljäs lukija ♥

006

What happens when all your dreams are lying on the ground?
Do you pick up the pieces all around?

Minua kuvottaa minä.

Halusin antaa syömishirviölle vallan.

Antaa sen vapaasti syödä itseäni.

Mutta joka päivä minä pilaa kaiken.

Se pakottaa minut syömään.

Se pakottaa minut uskottelemaan itselleni,

ettei mikään ole vialla, ja kaikki on hyvin.

Tiedän kuitenkin paremmin.

Tiedän, kuinka oksettavaa eläminen on.

Tiedän, miten missään ei ole mieltä.

Tiedän, että jokin on vialla.

Olen rikki.

Haluaisin sanoa sen ääneen,

mutta minä piilottaa kaiken pinnan alle.

Se pakottaa minut hiljenemään,

huutamaan äänettä.

Silti kukaan ei kuule.

 

Toinen lukija ♥

005

Everyday I fight a war against the mirror
I can't take the person starin' back at me
I'm a hazard to myself.

 Haluaisin osata tykätä itsestäni.

Haluaisin olla kiduttamatta itseäni kaikella.

Haluaisin nauttia jokaisesta hetkestäni.

Haluaisin katsoa pelotta kuvaani peilistä.

Haluaisin syödä terveellisesti. 

Haluaisin liikkua vapaasti.

Haluaisin puhdistaa ajatukseni.

Haluaisin vain elää.

Mutta mikään ei toimi niin kuin pitäisi.

004

We never change, do we?
We never learn, do we?

En tiedä, miltä minusta tuntuu.

En tunne ahdistusta, mutten ole tyytyväinen.

Vielä aamulla halusin särkyä,

murentua pieniksi palasiksi ja kadota.

Nyt en halua mitään.

Söin suklaata.

En paljoa, mutta tarpeeksi tunteakseni oloni rasvaiseksi.

En ole syönyt mitään muuta koko päivänä.

Minulla ei ole nälkä, mutten ole täynnä.

Olenko siis onnistunut,

vaikka söin jotain, jota ei pitänyt?

Vaikken tunne rakastamaani nälkää?

003

Vaikka minä sanon että välitä en

tavallaan jokainen on surullinen.

Inhoan itseäni.

Sallin itselleni tällä hetkellä terveelliset ruoat.

Näemmä se oli väärä päätös, sillä olen syönyt aivan liikaa.

Eikä vielä ole edes ilta.

Haluaisin oksentaa, mutta estän itseäni.

Se tunne on liian paha, heikottaa liikaa.

Sen sijaan pakotan itseni kävelylle.

Haluan kävellä niin pitkään,

etten tunne mitään,

että leijun endorfiinin sallimassa pilvessä

askeleet lentäen.

Enkä syö enää mitään.

002

Katsoin tarkkaan niitä ilmeitä,
jotka kertoo että sä oot sä.
Mul on tasan kaksi ilmettä
toinen niistä nyt on käytössä.

 Vietin tämän päivän suurimmilta osin kaverini seurassa.

Hän on yksi harvoista kavereistani,

jonka seurassa tuntuu siltä, että olisin vapaa.

Olen syönyt paljon, ja kun sanon paljon,

tarkoitan paljon enemmän.

Ajattelin, että voisin, koska se ei haittaisi minua.

Kuitenkin illan viimeiset tunnit kuluvat

häpeässä ja hiljaisuudessa.

Jos osaisin, itkisin.

Lukija ♥

001

Sinä olet ihminen, muistatko?

En ole pitkään aikaan tuntenut mitään.  

Vain nälän, enkä juuri nyt sitäkään. 

Olen vain tyhjä kangas täynnä ajatuksia.

000

Ensinnäkin; tein tämän blogin, jotta voisin purkaa ajatuksiani anonyymisti. Minulla on toinenkin blogi toisella käyttäjällä, mutta koska muutama kaverini lukee sitä, en välttämättä halua puhua siellä ihan kaikesta. Tähän blogiin taas pääsen vuodattamaan kaikkea mahdollista. Luultavasti suurin osa tekstistä on vain ruikutusta omasta ulkonäöstäni tai muuta vastaavaa angstailua.

Toisekseen; ja oikeastaan sen jo sanoinkin, tähän blogiin vuodatan kaikkia turhia ajatuksiani. Siis ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä sensuroimattomana.